Hei,
ja mukavaa vuoden 2015 ensimmäistä päivää! ♥ Monessa blogissa on ollutkin tälläinen samanlainen, joten miksen minäkin katsoisi hieman taakseni. Tervetuloa mukaan, tässä on minun vuosikatsaus 2014!
Tammikuu
Aloitin sosionomin opinnot Karelia-ammattikorkeakoulussa, avoimella linjalla. Opiskeluun liittyi paljon itsenäisiä tehtäviä ja lähipäiviä oli muutamia kuukaudessa.
AC-luennolla kotisohvalla
Kaksosen luonneanalyysissä on, että hän haluaa oppia koko ajan lisää ja kaksosella onkin monta rautaa yhtäaikaa tulessa. Tämä pätee tähän kaksoseen erittäin hyvin, olinhan puoli vuotta lähihoitajaksi valmistumisen jälkeen opiskelematta mitään.
Inttileskikin minusta tuli 5.1.2014, kun N aloitti armeijan Kainuun Prikaatissa, Kajaanissa. Totutteluahan se vaati, kun ei saanutkaan toiseen heti yhteyttä. Siihen oli vain pystyttävä!
Helmikuu
Opiskelut avoimessa ammattikorkeakoulussa jatkuivat. Huomasin myös, että olen jo lähes samat asiat opiskellut mm. kiintymyssuhdeteoriasta ja eri pedagogiikoista.
Pitkään vaivanneet kivut johtivat ensimmäiselle reuma-poliklinikka käynnille. Ystävänpäivän kunniaksi lääkärisetä pistikin 7 kortisonipiikkiä. Ilmankos oli kipuja ollut, kun lähes kaikki isot nivelet oli tulehtuneita! En vielä silloin tiennyt, kuinka kamalan kipeäksi niistä menee. Ja jos olisin tiennyt, olisin pyytänyt mahdollisuutta jäädä osastolle viikonlopun yli.
Lääkärikäynniltä sain mukaani äärettömän surkean mielen, vielä kipeämmät nivelet ja lähetteen luuston isotooppikuvaukseen.
 |
| Kipeä Noora - neiti sairaala reissun jälkeen |
Maaliskuu
Elämä maaliskuun alussa rullasi omalla painollaan, kävin autokoulun 2-vaiheen ja yhä edelleen niitä sosionomi-opintoja.
Koitti maaliskuun puoliväli ja isotooppi kuvaus. Kuvauspäivä sattui vielä isäni vuosilomapäivälle, joten hän lähti saattajakseni kun matkaa kertyi n. 300km. Ensin sairaalalla minusta otettiin keuhkojen röntgen-kuvat, jonka jälkeen sain käskyn rueta juomaan nesteitä väh. 1l/h. Ennen isotooppikuvauksen alkua sain radioaktiivista varjoainetta laskimoon ja kuvaukset alkoivat. Yhteensä kuvaukset kestivät n. 1½ tuntia, jonka jälkeen pääsin normaalisti kotiin.
Meni muutama viikko ja silloinen reumalääkärini soitti tuloksista. Kyseli ensin, auttoivatko kortisonipistokset ja paukautti sitten "Sinulla on spondylartropatia.", johon myös puhelu päättyi. Tuntui, että matto oli vedetty jalkojeni alta. Olihan se mielessä pyörinyt, että minulla voisi olla reuma. Mutta en uskaltanut edes ajatella asiaa, joten diagnoosi tuli kerta kaikkiaan aivan puskasta ja arvaamatta! No, tästä on vain suunta ylöspäin!
Huhtikuu
Oli taas muutosten aika, löysin mukavan kerrostalo kaksion hyvällä paikalla, joten muuttoa taas pukkasi. Se olikin neljäs vuoden sisällä..
Reumakivut valtasivat taas kehon ja mielen, yritin liikkua ja nauttia enenevästä valonmäärästä. Näin jälkikäteen ajateltuna, kevät ja sen tapahtumat ovat kuin "harsossa", en muista niitä kunnolla. Työstin ajatuksiani reuman suhteen ja tein eräänlaista surutyötäkin asian tiimoilta. Olin 19-vuotias, reumaatikko.
Toukokuu
Ilmat lämpenivät ja liikunta lisääntyi. Aiempi juoksuharrastui sai väistyä, sillä polveni eivät sitä enää kestäneet. Ostinkin uudet rullaluistimet, ja kesän aikana kilometrejä kertyi muutama sata!
Sairaalalla käynti tuotti tulosta, sillä sain vaihdettua itselleni toisen hoitavan reumalääkärin. Heti ensimmäiseltä käynniltä sain kuntoutuslähetteen, tukipohjallisiin lähetteen ja maksusitoumuksen sillä nilkoissani on jo virhe-asentoa, tietoa ruokavaliosta sekä sen tärkeimmän: ensimmäiset reumalääkkeeni, Salazopyrinin.
Toukokuussa täytin myös 20-vuotta.Seuraavalla viikolla loppui opiskelija-urani avoimessa amk:ssa. Mukaani sieltä sain parikymmentä opintopistettä!
Kesäkuu
Kesäkuun aloitin tekemällä oman alani töitä. Hammasta purren sinnittelin päivät, sillä Salazopyrin ei vaikuta heti. Tai itseasiassa se ei minulla vaikuttanut ollenkaan, vaikka sitä yli puoli vuotta päivittäin napsin. Lopulta oli pakko nöyrtyä ja käydä työterveyslääkärin vastaanotolla. Hän tuikkasi polveen ja lonkkaan kortisonia ja kirjoitti kahden viikon sairausloman.
Puolivälissä kesäkuuta oli taas aika vierailla Pohjois-Karjalan keskussairaalalla. Tällä kertaa vuorossa oli selän magneettikuvaus. Uusi reumatologini halusi varmistaa, ettei selkärangassa ole tapahtunut muutoksia vuoden 2009 jälkeen, jolloin selkäni on viimeksi kuvattu.
Vaikka olen aiemminkin käynyt magneettikuvissa, se tuntuu kerta kerralta pahemmalta. Putki on ahdas, meteli on kovaa ja pitäisi vielä pystyä olemaan liikkumatta. Ja mikä pahinta, itselle ainakin siellä putkessa tulee mieleen erittäin sekavia ajatuksia.. tai ehkä olen vain lukenut liikaa..
Inttileskeytenikin loppui Juhanusviikolla, thank God!
Heinäkuu
Kivut hävisivät sitä mukaa, kun lämpömittarin elohopea nousi. Lämmin kesä oli kaikinpuolin hyvä nivelille, paitsi jos pitkään seisoi, niin polvet ymmärsi nesteytyksen väärin.. Nimittäin turposivat illalla palloiksi.
Toukokuussa reumatologi konsultoi fysiatrian poliklinikan lääkäriä, kun iskias-tyylinen polte vaivasi alaselkää ja takareittäni.Syyksi paljastui hypermobiliteetti, eli yliliikkuvuus, joka aiheuttaa hermopinteen selässäni ja johtaa siitä takareiteen. Lääkäri määräsi hermokipuun minulle lääkettä, mutta tähän päivään mennessä en ole niitä ainuttakaan kappaletta syönyt. Lisäsin vieläkin liikuntaa ja liikkuvuusharjoitteita. Polte on näillä pysynyt aika hyvin kurissa, toivottavasti pysyy myös jatkossakin!
Kesän kohokohta oli ehdottomasti Kuopio Rock festarit. Viikonloppu oli koko kesän kuumin ja ihmiset nauttivat hyvillä mielin mainiosta musiikista. Rock-viikonloppu huipentui lauantaihin, kun The Scorpions asteli lavalle! Aivan mahtavaa!
Elokuu
Huikean heinäkuun jälkeen elokuu meni aika matalissa tunnelmissa. Ystävillä alkoi koulut, työt, ym. Mutta mitä minulla, ei mitään.. Ei mitään sen jälkeen, kun hoitava lääkärini kielsi minulta lähihoitajan työni vuodeosastolla.
 |
| Muutama kortisonipiikki taas takana, joten marjat piti poimia traktorin sisäkumista käsin! |
Syyskuu
Illat alkoivat jo pimetä ja samoin mieli. Vietimme rentoutumis-viikonlopun tyttöporukalla mökkeillen. Hyvä seura, hyvä ruoka, liikunta, erilaiset kasvo- ja käsihoidot sekä sauna. Näistä koostui mahtava viikonloppumme! ♥
Lokakuu
Vähitellen alkoi usko loppua Salazopyrinin vaikutukseen, koska kivut oli ja pysyi. Sekä lisäksi mukaan tuli vielä jäätävä päänsärky, joka monena päivänä ajoi minut pimeään huoneeseen nukkumaan muutamaksi tunniksi.
Pääsin myös reissuun, kävin Helsingissä Reumaliiton ja MTV3:n kuvauksissa! Siitä lisää myöhemmin ;) Ja kun kuvauksista selvisin takaisin, oli minua vastassa pääsykoe kutsu Kajaanin ammattikorkeakouluun sairaanhoitaja-tutkintoon. (Ikävä kyllä sieltä ei paikkaa minulle auennut sairauteni vuoksi).
Marraskuu
Pimeää, märkää ja kylmää.. ei laisinkaan hyvä yhdistelmä. Kipuja enemmän kuin pitkään aikaan. Mielikin tahtoi taas painua maahan.
Viikon ajan olin Joensuussa Vetrealla kuntoutuksessa, sieltä onneksi sain sitä pitkään kaivattua vertaistukea ja ehkä hieman myös lisää tietoa. Oli luksusta päästä viisi kertaa päivässä valmiiseen ruokapöytään! ;) Kesällä on vielä toinen jakso saman porukan kanssa, mukava päästä vaihtamaan kuulumisia kasvokkain.
Joulukuu
Viimisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä joulukuu. Itsenäisyyspäivänä leivottiin pipareita, 3. adventtina vietettiin pikkuveljen 17-vuotis synttäreitä ja käytiin laulamassa kauneimpia joululauluja. Tuntui, että aika pysähtyi ja Jouluun olisi ollut kamalan pitkä aika.
Joulusiivoukset ja -leipomiset eivät sopineet kipeälle keholle laisinkaan ja 5 päivää ennen Joulua jouduin taas lääkäriin hakemaan kortisonipistosta lonkkaan.
Luulen, että tämä Joulu on vielä pitkään mielessäni. Oli ihanaa olla isäni kotipaikalla 17 henkilön voimin, syödä, saunoa, avata lahjoja ja olla vain yhdessä. Koko Joulun ajasta teki vielä paremman se, ettei N:llä ollut paljon töitä vaan saimme viettää yhdessä myös Joulun välipäivät. Happy me. ♥
Kiitos, että olit mukanani! Tehdään yhdessä tästä vuodesta vielä parempi.
♥: Noora
