Oletko koskaan ajatellut, kuinka paljon ympärillämme on asioita, joita emme näe? Meillä monilla on näkymättömiä sairauksia, joita ei edes päälle päin näy. Näistä näkymättömistä sairauksista hyvä esimerkki on erilaiset reumasairaudet.
Ulospäin olen aivan tavallinen 21-vuotias nuori nainen. Minusta ei näy, että olen pitkäaikaissairas. Mutta, minun sairauteni tapahtuu kehoni sisällä, sillä siellä on menossa sisällissota. Immuunipuolustukseni on kääntynyt jostakin syystä itseään vastaan ja taistelee kovasti. Mutta se ei näy ulos päin.
Kaikki ei ole sitä, mitä ulos päin näkyy. Joku voi kärsiä kovista kivuista ja tuskista, eikä se silti näy sinulle tai minulle. Kroonisesta kivusta kärsivänä tiedän, ettei kipujaan halua näyttää eikä kertoa kaikille. Sitä piilotellaan ja jopa vähätellään, "no eihän tämä nyt, kyllä minä pärjään." Et voi tietää, mitä toinen käy läpi, jos hän ei sano siitä sinulle. Itse olen ainakin tähän sortunut, kun en halua valittaa tai kertoa millaista elämäni kipujen kanssa on.
Toivoisin näin uuden vuoden alla, että miettisit sanojasi ennenkuin päästät ne suustasi ulos. Sanoilla voi satuttaa pahasti ja ne voivat jäädä kummittelemaan pitkäksi aikaa. On helppoa olla ajattelematon ja päästellä suustaan sammakoita, mutta ne eivät unohdu.
