Kiitollinen !

Vierailin reumapolilla tänään ja nyt kotisohvalla tihrustan itkua. En niinkään kivuista, vaikka niitäkin on, vaan siitä miten kiitollinen olen tämän päivän lääkäri käynnistä.

Vielä aamulla luulin pääseväni oman reumatologini vastaanotolle, mutta kuinkas sitten kävikään. Minut oli laitettu erikoistuvan lääkärin vastaanotolle ja todellakin voin suositella häntä! Olen aiemminkin käynyt erikoistuvan lääkärin vastaanotolla, mutta tämä oli aivan omaa luokkaansa.

Vaivani kuunneltiin ja kirjattiin tarkasti sekä otettiin todesta. Minulle kerrottiin rehellisesti hoitooni liittyvät asiat ja huolehdittiin myös, että nykyiset kipulääkkeeni ovat riittävät. Minua ei epäilty lääkkeiden väärinkäyttäjäksi, kun pyysin reseptin uusintaa. Pystyin kysymään kaikki minua huolettavat asiat eikä minun tarvinnut kertoa koko kipuhistoriaani, sillä lääkäri oli jo perehtynyt siihen. Ja kortisonipiikitkin sain lonkkiini sekä peukalon tyviniveleen!

Otsikkoon viitaten, olen erittäin kiitollinen kuinka hyvin meillä on reuma-asiat hoidossa. Toivon todella, että näitä nuoria lääkäreitä kiinnostaa erikoistua reumasairauksiin ja varsinkin jäädä tänne Pohjois-Karjalaan, sillä reumatologeja ja reumasta tietäviä lääkäreitä on kuitenkin melko vähän.

Huolimatta siitä, että kämmenestäni puhkesi suonia kun sairaanhoitaja yritti saada kanyylia paikoilleen ja siitä, että kävelyni ei tällä hetkellä onnistu, olen hyvin tyytyväinen saamaani hoitoon.

Nyt köllähdän sohvalle murun kainaloon. Mukavaa viikkoa! ❤

❤: Noora

Kuunnella vai kuulla

Tänään aamulla kivut herätti jo puoli viiden aikaan aamulla ja 5:n aikaan oli sitten pakko nousta ylös. Kipuisia päiviä on ollut melkolailla ja suurimmaksi syyksi väitän ilmankosteutta. Tuntuu kuin polvet ja pohkeet olisivat räjähtämäisillään ja sormien sekä varpaiden niveliin annettaisiin sähköiskuja samalla niveliä neulepuikoilla tökkien.

Ihmiset kokevat kivut eri tavalla, mutta jokainen kroonisen kivun kanssa eläjä tietää että niistä kivuista on päästävä puhumaan. On kuitenkin eroavaisuuksia, kenelle kivuistaan pystyy vapaasti kertomaan ja kenelle mielellään jättää kertomatta..

Välillä tuntuu, ettei ihmiset jaksa välittää muusta kuin omasta navastaan ja hyvinvoinnistaan. Ohimennen saatetaan kysyä, että mitä kuuluu mutta siihen se sitten jääkin. Elämmekö me jo sellaista elämää, ettei toisten hyvinvoinnilla ole merkitystä ?

Tuntuu että toisen ihmisen kuuntelemisesta on tullut jotenkin hankalaa. Ollaan paikalla muttei läsnä ja kuullaan muttei kuunnella, mitä toisella on kerrottavana. On erittäin tärkeää, että on joku joka oikeasti kuuntelee.

Kun sinulle seuraavan kerran ruetaan kertomaan esimerkiksi kuulumisia, ole kiltti ja kuuntele. Katso silmiin, esitä kysymyksiä ja ole läsnä! Jätä se älypuhelimen räpläys pois ja pian huomaat, kuinka erilaisia ja mahdollisesti jopa syvällisiä keskusteluja pääset kokemaan ❤

❤: Noora

Kuinka olla armollinen itselle?

Villakoirat sängyn alla tai muutama tiskaamaton astia tiskialtaassa.. stressaa, kun ei saa aina niitä pieniäkään kotiaskareita tehtyä. Pienistä puroista syntyy isoja jokia, niinhän sitä sanotaan. Välillä tuntuu, että kotona on käynyt pyörremyrsky, kun kaikki on hujanhajan ja luovutusikäiset villakoirat juoksentelevat sängyn alla.

Ahdistaa lukea lehtiä, kun niiden sivuja koristavat kauniit ja siistit kodit. Kumpa minäkin jaksaisin pitää huushollin niin hyvässä kunnossa! Kuitenkin, kun joskus saa siivottua, on olo rättipoikkiväsynyt mutta tyytyväinen. Mikä onkaan ihanampaa kuin puhtaan kodin tuoksu ja se, kun illalla saa suihkunraikkaana pujahtaa puhtaisiin petivaatteisiin nukkumaan!

Toisaalta, vaikka välillä kodin sekaisuus ahdistaa, kotini on kuitenkin minunnäköiseni niine muutamine villakoirineen ja tiskeineen. Ja veikkaampa, ettei muut edes niihin kiinnitä huomiota.

Annetaan siis niiden villakoirien vielä hieman kasvaa ja imuroidaan ne hieman myöhemmin! ;) Seuraavaksi otan suklaalevyn kaverikseni sohvalle ja rupean jännittämään, kuinka jääkiekon Suomi - Norja pelissä käy. Mukavaa iltaa ♥

♥: Noora