Tänään aamulla kivut herätti jo puoli viiden aikaan aamulla ja 5:n aikaan oli sitten pakko nousta ylös. Kipuisia päiviä on ollut melkolailla ja suurimmaksi syyksi väitän ilmankosteutta. Tuntuu kuin polvet ja pohkeet olisivat räjähtämäisillään ja sormien sekä varpaiden niveliin annettaisiin sähköiskuja samalla niveliä neulepuikoilla tökkien.
Ihmiset kokevat kivut eri tavalla, mutta jokainen kroonisen kivun kanssa eläjä tietää että niistä kivuista on päästävä puhumaan. On kuitenkin eroavaisuuksia, kenelle kivuistaan pystyy vapaasti kertomaan ja kenelle mielellään jättää kertomatta..
Välillä tuntuu, ettei ihmiset jaksa välittää muusta kuin omasta navastaan ja hyvinvoinnistaan. Ohimennen saatetaan kysyä, että mitä kuuluu mutta siihen se sitten jääkin. Elämmekö me jo sellaista elämää, ettei toisten hyvinvoinnilla ole merkitystä ?
Tuntuu että toisen ihmisen kuuntelemisesta on tullut jotenkin hankalaa. Ollaan paikalla muttei läsnä ja kuullaan muttei kuunnella, mitä toisella on kerrottavana. On erittäin tärkeää, että on joku joka oikeasti kuuntelee.
Kun sinulle seuraavan kerran ruetaan kertomaan esimerkiksi kuulumisia, ole kiltti ja kuuntele. Katso silmiin, esitä kysymyksiä ja ole läsnä! Jätä se älypuhelimen räpläys pois ja pian huomaat, kuinka erilaisia ja mahdollisesti jopa syvällisiä keskusteluja pääset kokemaan ❤
❤: Noora
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti