Heips!
Sain viikonloppuna puhelun, joka jäi todella kaihertamaan mieltä.. Pohjustan tarinaani hieman; olen siis lähihoitaja ja kesästä 2014 asti ollut ensin sairauslomalla ja sitten työttömänä. Reumatologini kielsi minulta lähihoitajan fyysisesti raskaat työt.
Tämä soittaja oli kovasti sitä mieltä, etten voi jatkaa elämääni näin vaan minun on PAKKO mennä joko töihin tai opiskelemaan. Ei kuulema vetele tälläinen peli, että olen työttömänä kotona. Ja vielä viimeisimpänä kysymys, mitä meinasit elämälläsi tehdä?
Nielin kiukkuni, vaikka olisi tehnyt mieli lyödä luuri korville. Miten kukaan toinen voi arvostella tuollalailla kenenkään toisen elämää, josta ei helvetti sentään (anteeksi kielenkäyttöni) tiedä yhtään mitään?!
Ja kyllä, menisin heti töihin jos tältä pieneltä paikkakunnalta löytyisi semmoista lähihoitajan työtä jota voisin tehdä. Ja kyllä, haen heti seuraavassa yhteishaussa kouluun. Sinnekkään kun ei ihan vaan sormia napauttamalla pääse.
Jos asiat olisivat minusta kiinni, en mä olisi koskaan halunnut itselleni tätä sairautta kumppanikseni. Olin 19-vuotias, kun sain reuma-diagnoosin. Mä oikeasti haluaisin vaan pystyä tekemään töitä!
Nykyään on niin helppo arvostella toista, teitpä niin tai näin - se on aina väärin. Ei ole hyvä, jos olet kotona kipeänä mutta ethän nyt voi tehdä töitäkään kipeänä. Yleensä yritän olla välittämättä muiden töksäytyksistä, mutta tämä jäi kaivelemaan.
Ja toisaalta, minunkaan kivut kun eivät paljoa ulospäin näy ja osa sukulaisista onkin sitä mieltä, ettei mulla mitään reumaa ole. Ihan turhaan valitan. Kipeäkään en voi olla, kun pääsen liikkeelle. Tuokin liikunta on siitä hankala asia, että toisaalta se helpottaa kipuja mutta liiallinen liikunta lisää kipuja.
Kulkisivat itse näillä kipeillä jaloilla, virhe-asentoon vääntyneillä nilkoilla, polvilla, lonkilla.. Mietin aiemmin tuossa, että ei se ihmekkään toisaalta ole, että nilkat huutavat hoosiannaa. Kävelen normaalisti päivittäin 4 kilometristä eteenpäin kun lenkkeilen, teen kävellen kauppareissut, hoidan kotitalouden ym.
Tänäänpä ei sitten käveltykään muuta kuin kuntosalille käsiä treenaamaan. Tiskit hoidin keittiönjakkaralla istuen, samoin ruoanlaiton ja meikkaamisen..
Pieni pyyntö vielä tähän loppuun: älä koskaan arvostele toisen valintoja / elämää, sillä todellisuutta ja hänen kipujaan et voi tietää! Kiitos. ♥
♥: Noora

Lisäilin blogin seurantalistalle! Pitäis varmaan taas alkavan kevään kunniaksi itekkin ryhdistätyä blogin suhteen :D (ollu kait kohta 2v tauolla...yllättäen työt siellä pska paikassa imi voimat ja muutenkin talvi tuntuu olevan vähän semmosta horroskautta) t. Ulla P.
VastaaPoistaJei, oot luultavasti ensimmäinen julkinen lukija! :D Toivottavasti kevät toisi mukanaan parempia aikoja!
Poista♥: Noora
Voin niin samaistua postaukseen :( Itselläni epäillään selkärankareumaa ja se on väsyttävää selitellä ihmisille jotka ei vaan tunnu ymmärtävän. Sait uuden lukijan :) http://carinanblogi.blogspot.fi/
VastaaPoistaIhmisten tietämättömyyteen ja ennakkoluuloihin törmää aivan liian usein :( Hurjan paljon tsemppiä tulevaan, toisaalta on helpottavaa mikäli vaivoilleen saa diagnoosin.
PoistaJei, tervetuloa mukaan! :) Mukavaa kevään jatkoa !
♥: Noora
Jymmän sinua niin täysin. Ihmisten on niin helppo arvostella toisten elämää ja ohjailla muita. Heti tuomitaan laiskaksi, saamattomaksi ja lusmuksi, jos töihin ei kykene. Minun silmissä olet urhea taistelija teit sitten töitä tai et. <3
VastaaPoista<3: Tätskä
Ei tarvinny ku eka lause lukea, nii tiesin et kuka sielä ruudun takana on ;) Joo, muut tuntuu tietävän miten pitäs elää. Raivostuttavaa!
PoistaKiitos. ♥
♥: Norski