Blogi piti pienen hiljaisuuden, pahoittelut tästä. Kevät aurinko on vaan houkutellut liikkumaan hankiaisille, joten kirjoittaminen on jäänyt hieman taka-alalle..
Olen kuintekin miettinyt jo melko pitkään tätä asiaa.. nimittäin ihmisten suhtautumista työttömänä olemiseen.
Minä olen ollut kotona sairauteni vuoksi viime syksystä lähtien. Kyllä, kaipaan suunnattoman paljon töihin ja haluaisin pystyä tekemään entisiä töitäni. Mutta se ei enää ole mahdollista ja minun on laitettava terveyteni työn edelle. Tätä ei tunnu kaikki ymmärtävän, vaan on ihmisiä joiden mielestä työnteko on se nro. 1 ! Ei saisi olla yhteiskunnan elättinä ja "lorvia" kotona päivästä toiseen. Pitäisi olla tehokas ja hyödyllinen yhteiskunnalle, eikä käyttää muiden maksamia verorahoja.
No, yritän toki olla välittämättä näistä muttei se ole helppoa. Mikäli minä pystyisin, niin haluaisin kovasti tehdä lähihoitajan töitä. Mutta niiden sopivien töiden saaminenkaan ei ole itsestäänselvyys. Pienelllä paikkakunnalla työpaikat tuntuvat olevan kiven alla. Ja sitä paitsi, vaikka olisikin työpaikkoja niin joutuu hylkäämään niistä monet (esim. vuodeosasto ja kotihoito). Tätäkään ei tunnu kaikki ymmärtävän, kyllähän sitä nyt pitäisi ottaa vastaan sitä työtä mitä tarjolla nyt sattuu olemaan!
On toki helppoa puhua toisen selän takana, että kyllähän tuonkin pitäisi olla töissä kun ei se nyt niin kipeä voi olla. Tilanne kuitenkin voi olla aivan toisenlainen, kaikki eivät tiedä sitä kolikon toista puolta.
♥: Noora
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti