Katkeroituminen

Mulla oli ensin tarkoitus kirjoittaa kuluneen viikon sope-kurssista, mutta siitä enemmän myöhemmin.

Sairauden myötä minusta on tullu jopa hieman katkera. Kaverit jaksaa mennä, reissata, liikkua yms. Minulle huonoina päivinä esimerkiksi roskien vieminen roskikseen on ylitsepääsemätön juttu. En välttämättä voi kävellä sinne roskikselle, vaikka sinne ei pitkä matka olekaan.

Olen myös katkeroitunut tähän sairauteen. Miksi minä sairastuin ja vielä enemmän minua mietityttää se, miksei oireitani otettu todesta kun niitä jo ylä-asteella oli. Luin itseni unelma-ammattiin, josta Olen joutunut luopumaan sairauden takia. Mikäli oireeni olisi tutkittu kunnolla jo silloin, olisi ura valintakin ollut toinen.

Nyt yritän löytää itselleni seuraavan unelma-ammatin, jota kykenisin tekemään. Tätä monet kyselee, että mikä minusta tulee isona ja mitä työtä voin tehdä. Kunpa se olisikin niin helppoa miettiä ja päättää mitä tulevaisuudessa teen. En voi ennustaa, mihin suuntaan sairauteni on menossa ja milloin minulle tulee huonoja ja kipeitä kausia. Yksi ammatti minulla olisi tällä hetkellä mielessä, mutta koulu siihen on pitkä. Ja niinkuin jo sanoin, en pysty harmikseni ennustamaan sairauden tilaa edes ensi viikoksi. En tiedä laisinkaan, millaisessa kunnossa olen vaikka kymmenen vuoden päästä.

Kävin viime viikolla reumapolilla ja nykyistä biolääkettä tiputetaan vielä kaksi kertaa ja mikäli vastetta ei tule, biolääke vaihdetaan toiseen. Sain diagnoosin 3/2014 ja sopivaa lääkitystä ei ole vieläkään löytynyt ! Yksi turhauttavimmista asioista on juuri sopivan lääkityksen löytäminen. Reumalääkkeetkään kun ei mitään mietoja ole, nytkin minulla on biolääkkeen rinnalla sytostaattihoito (sama mitä syövän hoidossa käytetään). Ei sitä mielellään omaan kehoonsa ylimääräisiä myrkkyjä tunkisi.

Syvällisiä ajatuksia tähän aikaan yöstä.. ei ole helppoa sairastaa nuorena.

❤: Noora