Kun väsyttää

Olen ollut viimeisen puoli vuotta aivan äärettömän väsynyt, enkä enää häpeile kertoa siitä. Kyllähän se toki hullulta kuulostaa, kun työtön valittaa väsymystään! Luulisi, että juuri silloin saisi kunnolla nukuttua. Mutta ei..

Vaikka nukkuisin 5 tai 15 tuntia, olen aivan yhtä väsynyt. Krooninen kipu kuluttaa jo itsessään, lisäten samalla unentarvetta. Mutta kun tämä väsymys ei mene levolla ja nukkumisella pois. Ja nukkumisestani kirjoitinkin edellisessä postauksessa. Nukun muutaman tunnin pätkissä, jos sitäkään. Unenlaatu ei siis todellakaan yllä edes tyydyttävälle tasolle.

Myös eri lääkkeet väsyttävät hyvin paljon, se on selvä. Vieläkään sopivaa reumalääkettä minulle ei ole löytynyt. Tämä on luultavasti yksi syy väsymykseeni. On niin turhauttavaa ja väsyttävää aloittaa aina uusia lääkkeitä vain huomatakseen, ettei ne vaikuta toivotulla tavalla.

Nytkin Trexan purkki odottaa vieressä, mutta en vain ole saanut aukaistua sitä ja nieltyä lääkkeitä. Olen väsynyt tähän sairastamiseen ja hoitamaan itseäni solumyrkyillä, jotka vievät minun toimintakyvyn muutamaksi päiväksi. Olen väsynyt kysymyksiin "miten olet noin laihtunut? Söisit enemmän."

Koen myös huonoa omaa tuntoa väsymyksestäni. On päiviä, jolloin normaalit kotiaskareet jäävät tekemättä kun yksinkertaisesti vaan väsyttää niin paljon. Halua kyllä olisi tehdä ja vaikka harrastaakin jotakin, kun aikaa kerrankin olisi.
Käännän asian päässäni niin, että jos itse tekisin yhtä pitkiä työpäiviä kuin Niko, niin haluaisin kyllä ettei minua enää kotityöt odottaisi. Tiedän kuitenkin, että kotityöt tulee tehtyä jommankumman osalta, joskus. Ja sen, ettei sillä ole lopulta merkitystä, kumpi ne kotityöt tekee.