Pitkäaikaissairaana oman terveyskeskuksen ja sairaanhoitopiirin reumaosaston hoitajat tulevat melko tutuiksi. On verikokeita lähes kuukausittain, kontrollikäyntejä lääkärin vastaanotolle, reseptien uusimispyyntöjä hoitajien kautta ja myös mahdollisesti päivystyksen lääkäreiden ja hoitajien kasvot tulevat tutuiksi.
Välillä tuntuu, että reumaatikon nivelet tulisi tulehtua arkipäivinä klo 8-16 välisenä aikana, että hoitoa saisi. Paitsi ettei hoitoa aina silloinkaan saa. Toisinaan iltavastaanotoilla on lääkäreitä, jotka eivät osaa tai uskalla antaa kortisoni-injektioita niveleen. Tulehdus riehuu pahana nivelessä, samalla tekien haittaa niveleen, mutta kortisoni-injektiota ei heru.
Millainen sitten on hyvä hoitaja nuoren pitkäaikaissairaan näkökulmasta?
Olen itse aiemmalta ammatiltani lähihoitaja ja opiskelen tällä hetkellä terveydenhoitajaksi. Monenlaisia hoitajia olen tavannut, toiset ovat jääneet enemmän mieleen kuin toiset. Eikä aina välttämättä hyvällä tavalla, mutta silloin onkin saanut itselleen vahvistusta siitä, millainen hoitaja ei halua tulevaisuudessa olla.
Mielestäni hoitajan tulisi olla ystävällinen ja asiallinen potilastaan kohtaan. Toisinaan tuntuu, ettei vaivoja uskota tai niitä vähätellään "kun oot niin nuorikin..". Luulisi nyt hoitajankin ymmärtävän, että myös nuorella voi olla kipuja.
Välillä olen kokenut myös erittäin asiatonta kohtelua hoitajan toimesta. Pyysin reseptin uusimista, kun kipulääkkeeni olivat loppumaisillaan, niin hoitaja kimpaantui tästä ja alkoi kysellä hyvin syyttävään sävyyn käytänkö kipulääkkeitäni väärin! Laskimme sitten yhdessä tämän jälkeen, kuinka monta tablettia minulla päivässä menee kipulääkkeitä. Ja todella voin sanoa, että monesti olen itkien tätä miettinyt. Kuinka nöyryyttävää on leimautua lääkkeiden väärinkäyttäjäksi, kun pyytää vain reseptin uusimista! Tuskinpa kukaan kroonisesta kivusta kärsivä haluaisi syödä vahvoja kipulääkkeitä.
No, tälläinen ei hoitajan tulisi olla. Ei koskaan.
Mutta onneksi on myös niitä hyviä ja ihania hoitajia, joiden kanssa höpöttäessä ei välttämättä muista edes olevansa sairas. Tai kun tutun hoitajan näkee pitkästä aikaa ja hän halaa kysyen kuinka voin tänään. Pitkäaikaissairaan hoitajan tulisikin mielestäni olla empaattinen, vaikkei itsellään olisikaan kipuja mutta että hän osaisi asettua toisen asemaan. Kipuilevat ihmiset eivät kaipaa sääliä, vaan ymmärrystä ja tukea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti