Kävin viime viikolla paikallisella ammattikoululla Kesäpestuu nuorille - tapahtumassa. Paikalla oli eri alojen ammatilaisia tarjoamassa nuorille kesätyöpaikkoja. Tapahtuma oli muuten mukava mutta seuraava keskustelu sai niskakarvani pystyyn..
"Milläs alalla tytöt on?" (Olin liikenteessä siis ystäväni kanssa)
- Sosiaali- ja terveysalalla, minä oon lähihoitaja.
" No luulisi nyt lähihoitajalle töitä riittävän!!!"
- Juu onhan niitä mutten ole voinut niitä terveydellisistä syistä tehdä..
Ja mitä tästä vastauksesta seurasi: tuomitseva katse ja hyvin vaivaannuttava hiljaisuus. Jep, tässä yksi syy miksen mieluusti omasta sairaudesta edes kerro. Tai jos kerron, niin vasten kasvoja iskee vaan tuo hiljaisuus, jonka aikana kumpikin osapuoli vaivaantuneena katselee ympärilleen ja miettii, kumpi sanoisi tähän jotain järkevää..
Tämän keskustelun jälkeen jäin miettimään, kuinka ns. terveet ihmiset saisi ymmärtämään reumaatikkoja enemmän..
Tässäpä muutama seikka, jotka haluan tuoda esille:
- Tämä ei ole oma valinta!
- Tämä on sairaus, jossa immunologinen puolustus on suuntautunut väärin omaa kudosta vastaan (täältä).
- Autoimmuunisairauden kulkua voidaan hidastaa lääkkeillä, mutta sairaudesta ei parane. Toki oireet voivat lieventyä, kadota kokonaankin, mutta tauti aktivoituu herkästi uudestaan.
- Ei, en ole laiska - vaan sairaus ja vahvat lääkkeet väsyttävät hyvin hyvin paljon. Tämä väsymys on hyvin erilaista kuin ns. normaali väsymys, tämä ei nimittäin mene ohi nukkumalla.
- Reumat ei ole vain vanhusten sairaus.
- Taudin aktiivivaiheessa on hankala keskittyä mihinkään, kun kipu vie kaiken energian. Olen niin sanotusti paikalla, mutta en läsnä. / omakohtainen kokemus /
 |
| Stay Strong - tsemppikuva ♥ |
♥: Noora
Ps. Iso kiitos jokaiselle lukijalle, eilistä postausta on luettu jo yli 800 kertaa ! ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti