Aiemmin sattui ja tapahtui - nyt enää sattuu

Meille monelle tutuksi tullut lause "kipuun tottuu kun tarpeeksi sattuu", on osittain totta. Tietynlaiseen kipuun ihminen turtuu. Kipu voi olla läsnä, muttei sitä välttämättä edes huomaa. Tai kivun saattaa huomata vasta monen tunnin kuluttua sen alkamisesta. Näin minulle käy joskus esimerkiksi luennoilla ollessa, kun keskittyy itselle mieluisaan asiaan, voi ajatukset kivusta siirtää huomaamattaan taka-alalle.

Tälläisellä taka-alalla olevalla kivulla on myös huonoja vaikutuksia elimistöön. Kipu ja tulehdus lisää kulutusta, jolloin esimerkiksi valkuaisaineiden saamisen tarve kasvaa. Proteiinipitoista ruokaa tulisi siis lisätä kipujen ja tulehduksien ollessa päällä. Tässä vaiheessa itse törmään melko suureen ongelmaan. Vaikkei kipu olisi edes kovin kova, mutta tulehdustila on jo päällä, ei minulle maistu ruoka. Tiedän mitä ja miten tulisi syödä, mutta en vain pysty. Kun tähän yhtälöön lisätään vielä monista eri lääkkeistä tulevat haittavaikutukset esimerkiksi pahoinvointi ja suun kuivuus, on painoni pudonnut aika reilusti puolessa vuodessa. Tämmöisestä 160 senttimetrisestä ja 50 kiloa painavasta rimpulasta ei tarvitsisi pudota painon enää yhtään.

Kipu, joka on aina läsnä väsyttää myös elimistöä ja ihmistä itseään. Olen todella väsynyt noin 24 tuntia vuorokaudessa, eikä uni tuo tähän vaivaan helpotusta. Olisi mahtavaa herätä joku aamu virkeänä ja hyvin nukkuneena! Joko heräilen pitkin yötä kipuihin, en muuten vaan saa nukuttua tai unenlaatuni on todella heikkoa nukahtamislääkkeistä huolimatta. Unen saaminen on kuitenkin elintärkeää ihmiselle. Sitä jotenkin kulkee puolella teholla, kun ei saa nukutua kunnolla.

Pysäyttäviä hetkiä on, kun tajuaa huomanneensa uuden tai uudenlaisen kivun uudessa paikassa. Kun tulee tunne, että eikö nämä kivut ikinä helpota. Aina vaan ilmestyy uusia paikkoja, jotka kipeytyvät ja tulehtuvat. Tämä kertoo myös siitä, ettei nykyinen lääkitykseni anna toivottua vastetta.