5.4.2016

Valoa tunnelin päässä

Hei pitkästä aikaa!

Kevät on tunnetusti muutosten aikaa, muuttolinnut palaavat takaisin, lumet sulavat ja niin edelleen.. Kyllä te tiedätte! Muutosten tuulia on saanut myös sairauteni. Nyt uskallan jo sen kirjoittaa, nimittäin minulle taisi löytyä sopiva lääke joka pitää kivut aikalailla kurissa.

Viisi viikkoa sitten reumapolilla käydessä minulla oli kunnon piikkisulkeiset. Sain 8 kortisoni-injektiota ja 2 injektiota uutta lääkettä, Cimziaa. Toivuttuani kortisoni-injektioista vireystilani nousi ja yhtäkkiä huomasin, ettei nivelissä enää tuntunut olevan niin paljon kipuja kuin aikaisemmin. Tuskin täysin kivuton tulen koskaan olemaan reuman aiheuttamien tuhojen takia, mutta tällä hetkellä tilanne vaikuttaa hyvältä!

Toisinaan olen istunut sängynlaidalla pyöritellen niveliä ja todennut hämmentyneenä, ettei niihin satu. Eräänä erityisenä viikonloppuna pystyin olemaan päivän jalkeilla, piikkikorkkarit jalassa!

Se ilo, jonka olen saanut takaisin on jotakin kertakaikkisen mahtavaa. Vaikeina aikoina esimerkiksi postilaatikolle kävely oli hankalaa. Kuluneen viiden viikon aikana olen hiihtänyt, juossut, moottorikelkkaillut ja pyöräillyt! Kipu lihaksissa on mielestäni tervettä kipua, jolloin tietää tehneensä jotain. Jollakin tavalla olen myös kaivannut lihaskipua, koska aiemmin liikkumisesta sain vain nivelet kipeiksi.

Lopuksi vielä Muumipapan yksi suurista viisauksista.
Luultavasti myrskyjä onkin vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu." -Muumipappa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti