Pohjustan tarinaani hiukan. Olen aina ollut hoikka ja toisten mukaan voin syödä mitä vain, eikä minuun tartu mikään.. Rimppakinttu, kuikelo, yms. rakkaalla lapsella on monta nimeä..
Noin vuosi sitten aloitin metotreksaatin käytön tabletteina. Puolessa vuodessa painoni laski viitisen kiloa pahoinvoinnin ja ruokahaluttomuuden takia. Se ei sinänsä ole kovin paljoa, mutta jo muutenkin pienestä ihmisestä painon laskun huomasi, sekä minä että läheiset. Painoni kävi alimmillaan 47 kilogrammassa.
Sain ja saan vieläkin kuulla painooni nähden hyvin paljon erilaisia kommentteja:
- Oot taas laihtunut.
- Syötkö sinä mitään? Syötkö tarpeeksi?
- Mikäs luuranko sinusta on tullut?
- Onko sulla syömishäiriö?
- Nyt tyttö rupee syömään, kuihdut kohta kokonaan!
- Jos meet harjanvarren taakse piiloon, niin ei sinua huomaa sieltä.
- Söisit jotain, ei tuo oo enää tervettä / hyvännäköistä!
- Ompas tyttö laihtunut!
Mikä oikeus toisilla ihmisillä on huomautella painostani? Koska olen hoikka? Koska olen laihtunut? Mutta auta Armias, jos menisit sanomaan ylipainoiselle ihmiselle:" Ompas tyttö lihonnut paljon! Laihduttaisit, tuo on jo sairasta."
Kyllä hoikan/laihan ihmisen painosta voidaan huomautella kovaankin ääneen, mutta lihavuudesta ei kärsi sanoa sanaakaan. Ihan yhtä pahalta minusta tuntuu kun joku arvostelee ja kommentoi pienuuttani, kuin joku arvostelee ylipainoista.
Minusta ei ole mukavaa, että voin ostaa vaatteeni lastenpuolelta. Ei, vaikka yleensä vaatteet ovatkin halvempia kuin aikuisten. Minusta ei ole mukava huomata, että käytän samanlaisia lastenvaatteita kuin päiväkodin lapset. Minusta ei ole mukavaa kärsiä palelusta lähes koko ajan. Minusta ei ole mukavaa kuulla kommentteja painooni liittyen. Anna minun olla juuri tämän kokoinen kuin olen.
Hmm, onko sinulla omakohtaista kokemusta lihavana olemisesta, kun tiedät ettei läskeille huomautella painosta? Voin pullerona kertoa kyllä, että sitä sataa taivaan täydeltä, ehkä jopa enemmän kuin ollessani laiha. Ihmiset katsovat jotenkin oikeudekseen huomautella, jos poikkeaa ns. normaalista, mielestäni kenellekään ei saisi sanoa mitään painohommista.
VastaaPoistaMulla menee Metoject piikkinä nyt ja voin kauhean pahoin, enkä oikein pysty syömään. Hävettää valittaa tästä kenellekään, koska ulkoisesti en näytä lainkaan nälkäänäkevältä. Laihtuminen tästä painosta on ihan jees, mutta ei tälleen, että syö vaan yksipuolisesti paskoja ruokia ja senkin takia on heikko ja huono olo. Narinnarin.
Kiitos mielenkiintoisesta blogista sinulle!
moi, tärkeän asian nostit esille. Painosta huolehtiminen ei ole ekana mielessä jos muuten voi huonosti. Oma painoni on sahannut edestakas reuman aikoina. Puhkeamisen aikaan se oli hyvin alhainen, siitä se on noussut reilut 7kg sairastamisen aikaan. Reumalääkärin mukaan ei tarvitse laihduttaa, koska ylipainoa ei ole. Miestäni asia kuitenkin vaivaa, ja hän huomauttelee asiasta yhtenään, välillä rumaankiin tapaan. Eikä käsitä painon yhteyttä muuhun vointiin, vaikka hänellä itselläänkin on reuma ja sen myötä paino noussut, koska on kuntoutustuella kotona, eikä ruumiillisessa työssä. Painosta huomauttelu sattuu aina. Laihana olen siitä kuullut, ja nyt normaalipainoisena joudun kuuntelemaan. Mielestäni ainoa joka saisi huomautella on lääkäri, silloin kun terveydestä kyse. Tai siis keskustella.
VastaaPoista