16.3.2016

Älä koskaan luovuta!

Kroonisen sairauden ja kipujen kanssa eläessä mielikin usein tahtoo painua alavireiseksi, mikään ei kiinnosta ja tuntuu, että olisi helpointa vain luovuttaa. Eikä se ole mikään ihme, krooninen kipu väsyttää ihmistä, mutta kivulta ei välttämättä saa nukuttua. Tämä johtaa taas siihen, että kipu tuntuu huonosti nukutun yön jäljiltä vielä entistä kamalammalta. Tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin ja luovuttaa, tuttu tunne monelle.

Ihmisen mieltä voi kuitenkin huijata. Sain eilen käsiini Ota kipu haltuun-kirjan, jossa esitellään 18 erilaista menetelmää joilla kipua voi saada haltuun. Menetelmät ovat muun hoidon ohella tapahtuvia, eli esimerkiksi lääkitys pysyy aivan ennallaan. Kirjassa on paljon puhuttu tietoisesta vaikuttamisesta mielialaan ja kipuun.
Arvelinkin, että kokeilen näitä menetelmiä tulevana keväänä ja kirjoitan kokemuksiani tänne blogin puolelle.

Olen ollut tämän vuoden aivan kamalan huonolla tuulella, koska minuun sattuu koko ajan. Kiihdyn nollasta sataan puolessa sekunnissa ja räjähdän sekunnissa. Kyllästyin jo itsekin kiukutteluuni ja tulin siihen tulokseen, että minun on tehtävä jotakin. Tähän on tultava muutos! Kuinka lähipiirini muka jaksaisi katsella kiukutteluani, kun en sitä itsekään jaksa? Kiukuttelun jälkeen koen kamalan huonoa omaatuntoa, kun suutuin taas täysin turhasta, kuten että tiskipöydällä oli tilkka maitoa tai jostakin yhtä maata mullistavasta asiasta. Välillä on hyvä päästää höyryjä ulos, mutta johonkin se raja on vedettävä. Minä vedin sen rajan tänään.

Toki pahasta olosta ja kivuista pitääkin puhua, ettei tunteet jää vellomaan sisälle aiheuttaen koko ajan pahemman olon. Tunteilleen täytyy antaa aikaa, mutta niihin ei kuitenkaan pitäisi jäädä rypemään. Tiedän itsekin kokemuksesta, että on helpompi rypeä itsesäälissä ja pahasa olossa, varsinkin kun on hyvin kipeä.

Tänään olen tietoisesti muokannut ajatteluani yhä positiivisempaan suuntaan. Jokaisessa päivässä on jotakin hyvää ja kaunista. Se voi olla pientä tai suurta, joka pitää vain kaivaa esille.

Tänään minun päivässäni hyvää ja kaunista oli aivan mahtava sää ja hiihtolenkki Pielisellä. Vaikka en pitkää lenkkiä uskaltanutkaan käydä hiihtämässä, kävin pienen lenkin. Se on parempi kun ei mitään! Muutaman päivän päästä saatan uskaltaa hiihtää 10 minuuttia pidempään.



Pielinen kylpi auringon valossa- kyllä näissä maisemissa oli mukava hiihtää!











1 kommentti:

  1. Hei! Hyvä, että löysin blogisi ja on vertaistukea. Olen myös 21-vuotias nuori nainen ja olen kärsinyt jo tarpeeksi vakavista kroonisista sairauksista. Juuri, kun tokenin kk suolileikkauksen sairaslomalta ja luulin, että voisi mennä paremmin tästä lähin, sain myös koko luuston gammakuvauksesta saman diagnoosin. Selkäranka ja jalkojen nivelet tulehtuneet ja Raynadin oireyhtymä todettu jo. Lisää siis hoitokuluja ja polilla käymisiä, joita minulla ennestäänkin riittää pirusti. Lisäksi kärsin osteoporoosista. Ei mee nallekarkit tasan elämässä... :( Voimia sullekin! :)

    VastaaPoista